Koronapäiväkirjat osa 4 — sairaalajakso
Oireet: Kuume, väsymys, hapensaanti
Aikajana: 21.11.-25.11.
Minut siirrettiin yön aikana ambulanssikuljetuksella (kiireetön) Peijaksen päivystyksestä Jorvin sairaalaan keuhko-osastolle. Keuhko-osastolla otettiin vielä yön aikana erilaiset vitaalit, varmistettiin että olen syönyt sekä sain pienen hygieniapakkauksen. Uni tuli valtavan nopeasti, vaikka olin neljän hengen huoneessa ja paikka oli vieras.
Aamulla alkoi totuttelu sairaalamaailmaan. Toisaalta minulla oli tässä kotikenttäetu, koska olen ollut töissä sairaalassa 12 vuoden ajan lähihoitajana, joten erilaiset rutiinit olivat hyvinkin tuttuja ja osasin odottaa mitä tapahtuu milloinkin.
Aamusta otettiin jälleen vitaalit aamuhoitajien toimesta ja aloitettiin samalla klexane-pistokset. Sain myös tukisukat estämään verihyytymiä. Kuume hakkasi edelleen korkealla ja olin aivan hikinen yön jäljiltä. Valitettavasti suihkumahdollisuutta ei ollut, mutta pesulapuilla vessassa sai sentään itsensä jotenkin inhimillisen oloiseksi. Aika meni nukkuessa pitkälti. Nukuin ensimmäisen sairaalavuorokauden aikana yhteensä 20 tuntia. Neljän tunnin ajan sitten söin, laitoin viestejä ja keskustelin hoitohenkilökunnan kanssa.
Hoitohenkilökunnan jaksamista on pakko ihailla. Täydessä eristysvaatteissa he jaksavat keskustella potilaiden kanssa. Kysellä vointia, olla läsnä tarvittavan ajan. Kaikki toimi, vaikka itsekin kokemuksesta tiedän, raskaista eristystoimista huolimatta. En voi kuin hattuani nostaa.
Kuume oli jatkuvasti läsnä sairaalajakson aikana. Päivällä kuume laski n. 37 asteeseen ja olo aina parani. Iltaa kohden kuume aloitti nousunsa ja maanantaina lähestyi jo 40 asteen rajaa. Tällöin kuumelääkkeestä ei ollut tarpeeksi apua. Siirryttiin hetkellisesti mekaaniseen viilennykseen, missä selkäni alle laitettiin kylmäpusseja ja samalla myös rintakehäni päälle. Kylmäpussit mekaanisesti viilensivät kehon lämpöä. Ei mukavalta tuntunut siinä kuumeessa, mutta oli välttämätöntä koska kuumeen nousu ei muuten meinannut taittua. Onneksi tätä ei tarvinnut toistaa kuin kerran seuraavan yön aikana.
Meinasin ekan kerran kotiutua tiistaina, mutta valitettavasti aamusta kuumetta oli 38,9 astetta ja näin jäin osastolle vielä päiväksi. Bonuksena nippu verikokeita. Onneksi olen selvästi hyvä nukkumaan myös sairaalassa, joten aika meni joutuisasti. Loppuajan kuuntelin äänikirjoja, lähettelin viestejä, selailin somea jne.
Ehdotin piristys oli tiistaina, kun liikkuva röntgen tuli ottamaan kuvia. Oli mahtavat tyypit röntgenistä hyvällä huumorintajulla ja pitihän tästä liikkuvasta vaunusta ottaa myös kuva.
Keskiviikkona aamulla kuumetta oli vielä, mutta yleistilani oli niin kohentunut, että kotiinlähtö koitti. Oli sitä odotettukin. Se mihin edelleenkään enole tottunut on sairaalaruoka. Pääsi takaisin omaan kotiin syömään juuri sitä, mitä haluaa syödä. Ruoka kyllä maistui, mutta en ole suuri keittojen ystävä, joita riittää joka päivälle sairaalassa.
Aivan valtava kiitos kaikille minua hoitaneille hoitajille Jorvin sairaalan keuhko-osastolla 5. Jos luette tätä, niin olette kaikki mahtavia ammattilaisia. En pysty enempää kiittää teitä tästä valtavasta työstä, mitä teette meidän potilaiden eteen. Tunsin olevani turvassa. Kiitos ❤