Koronapäiväkirjat osa 3 — romahdus

Oireet: Kuume, väsymys, hapensaanti
Aikajana: 21.11. +6 päivää sairastumisesta

Lauantai oli huono päivä sairauteni kannalta. Olin todella väsynyt. Kuumetta oli ollut tasaisesti jokaisena päivänä, mutta lauantaina piikit menivät korkealle, reilusti yli 39 asteen. Tämän lisäksi nukuin koko päivän. Olin hereillä lyhyitä hetkiä päivän aikana.

Aloin myös hengästymään lyhyistä matkoista. Kotona eristyshuoneestani oli matkaa noin viisi metriä vessaan. Nyt tuon matkan aikana alkoi happi loppumaan ja yskästä ei meinannut tulla loppua. Päädyin vain makaamaan.

Illalla kuume meni yli 39 asteen. Olin jo ottanut päivän aikana 3 x 1 g panadolia ja oli pakko ottaa vielä yksi lisää. Ahdisti, väsytti ja kuume valtasi kokonaan olotilani. Panadolilla ei ollut juurikaan merkitystä. Odotin sen vaikutusta 30 minuuttia ja sinä aikana kuume ei laskenut.

Laitoin vaimolle toiseen huoneeseen whatsappilla viestiä, koska en jaksanut enää mennä sanomaan hänelle vointini laskusta. En myöskään jaksanut puhua kovalla äänellä.

Päätin soittaa terveyshelppiin (116117) kysyäkseni ohjeita, mitä voisin tehdä pärjätäkseni. Siellä päivystävä sanoi minulle:
— Et puhu kokonaisia lauseita, hengitysäänesi kuuluvat selvästi ja sinulla on korkea kuume. Hakeudu Peijaksen päivystykseen. Saatko jonkun viemään sinut sinne heti?

Vaimoni vei minut autolla Peijaksen sairaalaan. Automatka itsessä oli helppo. Auto oli kylmä, siellä oli enemmän happea kuin huoneessa, mutta oloni mietitytti valtavasti.

Peijaksen päivystyksessä menin vuoronumeron ottamisen jälkeen istumaan hengitysoireisille potilaille tarkoitettuun tilaan. Vaimoni kävi ilmoittamassa minut minun puolestani vuoronumerolla. Tässä vaiheessa kuulin todella helpottavat sanat henkilökunnan jäseneltä. En tiedä kuka hän oli:
— Teemu tuu mun mukaan. Mulla on sänky tuolla valmiina. Pääset lepäämään. Ei tarvii kuin vähän matkaa kulkea.

Ensikohtaaminen tuntui välittämiseltä. Pääsin sänkyyn makaamaan ja minulta otettiin nopeasti vitaaliarvot, verikokeet sekä röntgen. Vointi ei ollut hyvä, mutta mikään ei uhannut henkeä juuri siinä kohtaa.

Röntgenkuvassa paljastui molemmissa keuhkoissa viruksen aiheuttamia muutoksia, jotka vaativat seurantaa. Muutaman tunnin sisään minut siirrettiin Peijaksesta Jorvin sairaalaan keuhko-osastolle. Päivystyksessä kuumettani vielä laskettiin Buranalla ja sain iltapalaa.

Minusta välitettiin ja minut kohdattiin hyvin. Kiitokset Peijaksen sairaalan päivystyksen porukalla pienistä teoista, joilla saitte minulle oikeasti todella hyvän mielen. Siinä sivussa olitte tukenani ja hoiditte työnne rautaisina ammattilaisina. Muutaman tunnin kohtaaminen tilanteessa, jossa olin itse henkisesti loppu, osoitti miten hyviä olette työssänne.