Keppi vai porkkana — orja vai työntekijä
Näitä yhdistelmiä olen pohtinut, kun Suomea uhannut hoitajapula on realisoitumassa. Jo vuosia asiasta on puhuttu, mutta ratkaisuksi ei koskaan ole tarjottu kuin keppiä.
Nyt pandemian alla työ- ja elinkeinoministeriö kerää listoja, mistä voidaan pakottaa alalta pois lähteneitä hoitajia töihin jopa neljäksi viikoksi. Pakottaa ihminen hoitotyöhön toisesta työstä Suomessa vuonna 2020.
Samaan aikaan valmistellaan valmiuslakia, joka vie hoitajilta oikeuden olla vuosilomalla, oikeuden kieltäytyä ylityöstä sekä työnantajalla lähes rajattoman oikeuden työvuorojen muuttamiseen ja työehtojen polkemiseen.
Keppi on vahvasti läsnä. Herääkin väkisin kysymys onko hoitaja vuoden 2020 orja, jonka oikeuksia voidaan polkea aina, kun hätä on suurin. Polkea ilman korvausta. Eihän tämä nyt hemmetti voi näin jatkua, ei voi.
Vaikka maata johtaa nyt vasemmistohallitus, niin valtion keinot ovat puhtaasti kapitalistiset. Valtio pyrkii säilyttämään nykyisen kaltaisen, hoitajia kurittavan, järjestelmän käyttämällä valtakoneistonsa sortovälineitä — Rangaistuksen uhkia ja pakotteita.
On kiistaton tosiasia, että Suomi on valtiona pärjännyt pandemiaa vastaan paremmin kuin suurin osa muista maista. Tämä on johtunut pitkälti toimivasta ja hyvästä julkisesta sektorista, joka on vielä kestänyt pandemian sille aiheuttaman rasituksen.
Julkinen sektori nähdään isona koneena, joka vain jauhaa ja toimii. Kuitenkin sen pienimmät rattaat ovat nyt kuluneet. Niitä on syöty kevään pakotteilla, kovalla työtaakalla ja henkisellä kuormituksella. Sen sijaan, että rattaita voideltaisiin konetta kiristetään toimimaan vielä tiukemmin. Rajat ovat tulossa vastaan. Lisäämällä höyryä ei saada enää tulosta, vaan pahimmillaan tuhotaan koko koneisto. Nyt on aika öljytä.
Meillä ei ole nopeata ratkaisua, mutta meidän tulee aloittaa ratkaisut tukemalla hoitajia. Motivaatiota ei tuo pakko, vaan motivaatiota lisää porkkana. Tulevaisuutta varten on myös valmistauduttava. Tähän tilanteeseen ei voi ajautua uudelleen, missä matalapalkkainen naisvaltainen ala ottaa kantaakseen koko yhteiskunnan ja palkkioksi saa siitä vain lisää pakotteita.
Paremmalla palkkauksella, korvauksilla, paremmilla työehdoilla, lisäämällä henkilökuntaa, otamme rakentavia askeleita tulevaisuutta varten. Samalla myös tuemme nykyisen jaksamista, kun sinisten valojen sijaan työn arvostus näkyisi myös palkassa. Näin tulee nyt toimia.
Kirjoitus on henkilökohtainen kirjoitukseni ja edustaa vain omia mielipiteitäni.
